Pimeän ytimessä

Istun pimeyden sisällä.
Sen ytimessä on kuin
viileän hämärässä kuusimetsässä.
Tukahduttaa. Ahdistaa. Pelottaa.

Missä on valo?

Tuskastuttavaa

Kun lapsi ei osaa
ei uskalla ratkaista asioita itse
on liian ankara itselleen

tavoitan sen, mitä pelkäsinkin:
vanhempansa kopio.

Miten opetat lapselle
kun itsekään et osaa
että riität ihan sellaisenaan
olet täsmälleen hyvä noin
ettet saa verrata
että jokainen elää tavallaan

kun pahin vihollinen on sisälläsi.

Katsohan. Se kasvaa jo.

Pienen pieni alku
voima sisällään
huutaa koko voimallaan.
Minä olen tulossa!

Malta vain
hetki kerrallaan
aamu aamun jälkeen
jaksa odottaa.
Minä olen tulossa!

Vahva
voimakas
periksiantamaton
minä.

Olen tässä!

Miksi tarinan taikaa?

Minulla on aina ollut tarve ilmaista itseäni kirjoittamalla. Perheellisenä ja ruuhkavuosien pyörteissä se on jäänyt pelkäksi pään sisäiseksi tarinoinniksi.

Joskus olen onnistunut nipistämään aikaa muutamalle runolle, mutta se ei tunnu enää riittävältä - on noussut sisäinen pakko saada kirjoittaa enemmän ja nopeammin. Blogin avulla se onnistuu helpoiten.

En uskalla luvata päivittäväni blogiani säännöllisesti, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti kyllä.

Tästä on hyvä aloittaa.